Polkien Pyhäselän ympäri 15.6.2019

Lauantaiaamuna 15.6. starttasi pieni, ennakkoluuloton joukko Joensuun Ladun ja Tunturikerho Kumpen yhteiselle pyöräretkelle Pyhäselän ympäri. Mukana oli pyöräilykonkareita, joille 120 km tarkoittaa vain hieman tavanomaista pitempää lenkkiä sekä niitä, jotka uskaltautuivat ryhmän mukana ensi kertaa mukaan pitemmälle matkalle kokeilemaan rajojaan. Vauhti pidettiin maltillisena ja lyhyille hengähdystauoille pysähdyttiin usein; aikaa reissuun kuluikin noin yhdeksän tuntia.

Aamun tihkusade loppui sopivasti ennen retken alkua, tiet kuivuivat auringon alkaessa pilkistellä ja iltapäivän saimme polkea auringonpaisteessa. Välttelemme Ladun pyöräretkillä vilkkaita teitä ja niinpä suuntasimme kohti Hammaslahtea Niittylahden ja Suhmuran viehättävien maalaismaisemien kautta. Hammaslahden ja Rääkkylän väli on isoja mäkiä kaihtavalle pyöräilijälle miellyttävä pätkä: koko ajan tuntuu olevan pientä myötämäkeä, kulkipa sen kumpaan suuntaan tahansa. Nousujakin täytynee kaiken järjen mukaan välillä olla, mutta ne ovat niin loivia, etteivät juuri rasita.

Rääkkylässä eli suunnilleen taipaleen puolivälissä pidimme hieman pitemmän tauon ja laskettelimme kirkonkylältä Paksuniemen rantaan kahvittelemaan ja evästelemään. Vaihdoimme viestejä porukan iäkkäimmän polkijan kanssa, joka oli lähtenyt Joensuusta matkaan hieman muuta joukkoa aikaisemmin, mutta jota emme olleet vielä onnistuneet tavoittamaan. Omasta mielestään hän tarvitsi etumatkaa, mutta emme olisi hänestä varmaan nähneet vilaustakaan, jos hän ei olisi meitä Arvinsalmen lossilla odotellut. Hänen kaltaisensa ovat hyvä osoitus terveyden, kunnon ja elämänilon säilymisestä, kun takana on vuosikymmenten liikunnallinen elämäntapa.

Puromäen ja Mattisenlahden kautta kulkeva tie on pyöräilijän unelmaa: elävää maaseutua, alkukesän kukkien runsautta tien varrella, tasaisesti kiemurtelevaa tietä ja vain vähän autoliikennettä. Kyllähän ne poljetut kilometrit saattoivat jo siinä vaiheessa tuntua pohkeissa, mutta kevyt myötätuuli hemmotteli ja avitti meitä kotiin. Siellä päällimmäiset tuntemukset olivat väsymyksen lisäksi helpotus ja kiitollisuus: kaikki kuusi pyöräilijää sinnittelivät hyvällä mielellä, kaikilla oli oikea asenne ryhmässä liikkumiseen, löytyi kannustusta ja reissuun oli varustauduttu hyvin. Kiitollisuuden ajatuksia herättää vuosi vuoden jälkeen myös alkukesän upea luonto äänineen, väreineen ja tuoksuineen; pyöräilijäähän eivät itikatkaan tavoita!

Teksti ja kaksi kuvaa oikealla: Merja Mustonen