Rospuuttoretki sanoin ja kuvin

ENSI KERTAA KOIVUSUOLLA


Eerolta on tullut sähköpostilla tuhti tietopaketti linkkeineen retkemme kohteen luonnosta ja historiasta. Kartan saamme vielä perillä. Aikamoinen paketti sanoisin.

Lauantai-aamu, kokoontuminen sovittuun paikkaan.  11 henkilöä kuuluu kaikkiaan retkemme ryhmään. Odotellessa vaihdetaan tuttujen kanssa kuulumisia, ei hassumpaa. Kello pykälässä. Eerolta lyhyesti muutama kysymys matkan varrella kahvittelusta, ajo-ohje sinne, ei kun menoksi. Matka Ilomantsiin menee hetkessä kesän tapahtumia kertaillessa. Tästä alkaa vauhdikas päivämme.

Historiallisia paikkoja vilahtaa lähestyttäessä Hattuvaaraa, Alpolta mahtavaa tietoa tapahtumista näillä alueilla. Niistä riittääkin tutkailtavaa  talven iltoihin. Ensimmäinen auto onkin kerinnyt kämpälle, siellä jo kannetaan saunalle vettä.  Osa menee kämppää lämmittämään. Lähdemme kolmen porukalla viemään kanoottia Koitajoen ylityspaikalle. Matkalla tien varressa asentopaikalla hirvenmetsästys porukka tulistelee, liekkö onnistumisia syksyn jahdeissa. Ylityspaikalla oleva lautta on vedetty maihin talviteloille, kanootti laitetaan köysillä vedettäväksi toiselta puolen. Kanootti auton katolta ja vedämme sen rantaan. Eerolta ja Alpolta näyttää toiminta olevan tuttua. Odotettavissa pieni jännitys retken joen ylitykseen. Ilma alkaa pikku hiljaa viilentyä ja parantua, tuntuupa mukavalta.
 

Takaisin kämpälle, siellä ollaankin valmiina, Eero täräyttää torvella lähtökäskyn. Se yllättää kuka ei tiennyt mistä on kyse. Nauru tulee Eeron kertoessa uudesta seuralaisesta retkiemme aikana. Reput selkään ja patikka alkaa, iloinen puheen porina täyttää tienoon.


Olemme Pirhun polun tiedotustaulun kohdalla, ryhmä kasaan. Eero kertoo päivän ohjelman etenemisineen, taukoineen, suoalueen-, metsäalueen-, saarekkeiden huomioimisineen, infotauluista ja matkan 17km.
 

Matka jatkuu reippaasti Verkkoputaalle, jossa tauko. Asumajoki, tauko. Ensimmäiset tähdet syttyvät taivaalla, ilma on pilvetön täysin tyyni muutama pakkasaste ja mukava polku. Asennamme otsalamput palamaan, mukava jono, kompassi suunta ja Alpo kärkeen. Torvi törähtää iloisesti ja kulku jatkuu. Välillä pysähtyessä sammuvat valot mahtavaa tähtitaivasta katsellessa. Tien ylitystä ennen otetaan päivän (illan) kuva, liikkumatta 10 sekuntia, torvi törähtää, saa hengittää. Tulemme kämpälle klo 17.30 seutuvilla melkein kuin ”telkkä pönttöön”.  Hämärässä ja pimeässä oli upeaa vaeltaa.

Palaamme lähes samaa reittiä takaisin kämpälle. Pieni kierto toista polkua, suon laitaa kiemurrellen. Polun vierellä sammaleista pilkottaa jonkin matkaa vanhaa jämerää pitkospuuta. Suon ojitus on kuivattanut kosteisen paikan. Muutama pysähdys. Vasemmalta  puiden tasalla lentää teeri vauhdilla ohi. Nähtiinpä.

Vielä reippaillaan jonkin aikaa kämpälle. Reput kyytiin ja seuraava pysähdys Hatun kaupalla yhteisillä kahveilla. Hieno retki kerta kaikkiaan.

Kertomus Allan, kuvat Alpo ja Eero