Ruskamatka Kuusamoon ja Saariselälle 16. – 22.9.2019

Matkakertomuksen kuvat kuvagallerioissa...

 

Matkakertomus (koosti Pekka Laakkonen)

Yhteistyökokeiluna Joensuun Latu ja Matka-Kosonen järjestivät matkan Kuusamoon ja Saariselälle. Kosonen huolehti pääosin markkinoinnista, bussikuljetuksesta ja majoituksesta sekä ruokailujärjestelyistä sekä retkiohjelmaan kirjatuista tutustumiskohteista. Ladun vastuualueina olivat patikointireittien suunnittelu ja toteutus.

Ryhmän koko oli peräti 56 osallistujaa ja heidän kykynsä ja halunsa liikkua maastoreiteillä oli tosi vaihteleva. Kaikille matkan sisältämälle kolmelle vaelluspäivälle suunniteltiin ja toteutettiin useita eri mittaisia ja vaatimustasoiltaan erilaisia vaihtoehtoja. Osa matkalaisista ei pystynyt tai halunnut osallistua yhteisiin retkiin, vaan kulkivat omia polkujaan oman ohjelmansa mukaan.

Myös Ladun sivustoilla markkinoitiin retkeä ja osallistujista 17 kuuluikin Joensuun Ladun jäsenistöön.

Saadun osallistujapalautteen perusteella retki onnistui erittäin hyvin ja osallistujat olivat tyytyväisiä järjestelyihin yleensä ja erityisesti erilaisia vaihtoehtoja sisältäviin retkipäiviin. Palautetta ei kerätty systemaattisesti, arvio perustui osallistujien puheista sekä paluumatkalla bussissa käytetyistä puheenvuoroista. Myös muutamia positiivissävytteisiä puheluita ja sähköpostiyhteydenottoja tuli matkan jälkeen.

Seuraavassa lyhyt kuvaus jokaisesta retkipäivästä.

Maanantai 16.9.2019

Matka Kerimäki-Joensuu-Nurmes-Kontiomäki-Kuusamo

Bussi lähti Kerimäeltä klo 6.00 ottaen Matkareitti Joensuu – Nurmes – Vuokatti - Kuusamo. 

Lounastauko Hyrynsalmella ravintola Kultaisessa Kukossa.

Matkalla vierailimme Suurpetokeskuksessa Kuusamossa.

Kuva 1. Suurpetokeskuksen karhunauttimassa häkin ristikkoon sivellystä hunajasta herkkupalasta. (kuvaaja: Helena Nissinen)

Pysähdyimme myös ostoksille Kuusamoon saavuttuamme, samalla oli tilaisuus tutustua opastuskeskus Karhuntassuun ja Hannu Hautalan valokuvanäyttelyyn Kuusamossa. Majoittuminen Holiday Club Kuusamon Tropiikissa. 

Tiistai 17.9.2019

Aamiaisen jälkeen suurin osa ryhmästä siirtyi bussikuljetuksella Juumaan, josta lähdettiin Pienelle Karhunkierrokselle. https://www.luontoon.fi/oulanka/patikointireitit#pienikarhunkierros

Osa matkalaisista jatkoi Oulankajoelle ihailemaan Kiutakönkään kuohuja ja tutustumaan opastuskeskukseen. Jotkut jäivät kylpylään rentoutumaan koko päiväksi.

Pienen Karhunkierroksen alussa kahden ensimmäisen riippusiltan ylitys ruuhkautti ja aiheutti hieman jonotusta. Silloille ei saa mennä monta ylittäjää samaan aikaan.

Kuva 2. Riippusiltojen ylitys tapahtui yksi kerrallaan. Alla kuohuu vuolas Kitkajoen Myllykoski. (kuvaaja: Helena Nissinen)

Myllykosken jälkeen tilanne tasaantui. Porukka koottiin pari kertaa ennalta sovitusti. Harrisuvannon jälkeen jokainen sai edetä omaan rytmiinsä. Itse kuljin ryhmän viimeisenä varmistaen kaikkien mukana pysymisen. Onneksi joukossa oli muutamia kokeneita vaeltajia ja he suostuivat mielihyvin osallistumaan ison ryhmän ohjaamiseen.

Kuva 3. Kallioportin suo näköalatasanteelta. (kuvaaja: Kari Varonen)

Kuva 4. Upea hetki seesteisen Kitkajoen ylittävällä riippusillalla, kun ruskan punaväreissä loistava pihlaja tervehti tulijoita vastarannalla. (Kuvaaja Kari Varonen)

Päivä sujui ilman haavereita, tosin muutamat ”innokkaat” hairahtuivat Myllykoskella sillan yli uudelle kierrokselle ja kävelivät tovin ennen kuin huomasivat erehdyksensä. Hekin saatiin määräaikaan mennessä bussiin.

Reitillä oli paljon myös muita vaeltajia ja esim. Harrisuvannon neljä tulistelupaikkaa olivat kovassa käytössä. Valtasimme niistä yhden, jossa paistoimme makkaroita ja keitimme nokipannukahvit. Moni koki tämän hetken päivän kohokohtana.

Osa pienelle Karhunkierrokselle lähteneistä tyytyi käymään Myllykoskella ja palasi sitten takaisin nauttimaan Retki-Etapin maisemista ja kahvion tarjoamista palveluista.

Pieni Karhunkierros on yksi Suomen suosituimmista päiväreiteistä, jonka pituus on noin 12 km ja sillä liikkuu vuosittain yli 60 000 retkeilijää. Reitinvarren upeat maisemat tekivät moniin vahvan vaikutuksen ja he vannoivat palaavansa vielä uudelleen joskus.

Kuva 5. Kitkajoen kuohuja alkavan ruskan väriloiston ympäröiminä (Kuvaaja Kari Varonen)

Keskiviikko 18.9.2019      

Aamiaisen jälkeen alkoi matka Saariselälle reittiä Kuusamo – Sodankylä- Saariselkä. Matkalla pysähdyimme Pyhätunturilla, jossa oli tilaisuus tutustua lähiympäristöön ja Pyhä-Luoston kansallispuiston luontokeskukseen Naavaan.

Sodankylässä käytiin tutustumassa ulkoisesti vanhaan puukirkkoon.

Siirtymämatkan aikana esiteltiin seuraavan päivän retkien kohteet ja reitit, jolloin ihmisille jäi aikaa miettiä itselleen sopivin vaihtoehtoa tarjolla olevista.

Saariselälle saavumme iltapäivällä. Suuri osa matkalaisista majoittui Holiday Club Saariselkä kylpylän huoneisiin, osa majoittui hotelli Riekonlinnaan. Ennen majoittumista tehtiin pieni kiertoajelu Saariselän keskustassa, jolloin paikka ja sen tarjoamat mahdollisuudet tulivat esitellyiksi.

Iltapäivällä ja illalla oli mahdollisuus tutustua myös lähiympäristön vaellusreitteihin ja osa retkeläisitä hyödynsikin tätä tilaisuutta.  

Torstai 19.9.2019   

Aamiaisen jälkeen bussi vei ison joukon laskettelurinteiden ala-asemalle, josta he lähtivät vaeltamaan Lutto-ojan vartta pitkin Vellinsärpimäojalle, jonka kämpän maastossa oli kahvi- ja evästelytauko. Siitä matka jatkui Pääsiäiskurun nousun kautta Iisakkipäälle, josta laskeuduttiin Saariselän keskustaan.

Kuva 6. Vellinsärpimänojan kämpällä tauolla. (Kuvaaja: Reima Ovaskainen)

Kuva 7.  Paratiisikurua ylös kohti Iisakkipään lakea. (Kuvaaja Kari Varonen)

Reitin pituus oli noin 14 km. Reitin alkupään maasto oli helppokulkuista hiihtoladun pohjaa, jossa ei ole korkeuseroja. Noin kymmenen kilometrin matkalla kivikkoisia polkuja. Yöllä satanut ohut lumikerros teki reitin kivet ja puiden juuret liukkaiksi.

Taaskin upeat ryhmään kuuluvat kokeneet kulkijat ottivat tämän porukan hoitaakseen.

Kuva 8. Lumikuurot pyyhkivät läntistä taivasta. Näkymä Iisakkipäältä

              (Kuvaaja: Reima Ovaskainen)

Toinen, noin kymmenen hengen ryhmä valitsi tutustumiskohteekseen kultareitin, jonka E 75-tien länsipuolinen osuuden pituus on noin 9 km. Bussi vei tämän ryhmän vaeltajat Kutturan tienvarren lähtöpaikalle ja nouti reitin toisesta päästä. Aktiivinen ja hyväjalkainen kuljettajamme Timo Tiainen patikoi ryhmää vastaan ja liittyi aikanaan seuraan.

Kultareitillä pääsee tutustumaan kullankaivuun historiaan luontopolun eri kohteissa.  Monia ennakkoon arveluttanut Hangasojan ylittäminen kahlaamalla ei toteutunut, puron vesi oli niin alhaalla, että siitä pääsi kuivin jaloin ylitse.

Kuva 9. Hangasojan ylitys tapahtui kuivin jaloin (Kuvaaja Mirjami Huttunen)

Reitin kohokohta oli poikkeaminen vaatimattomalla asumuksella, jossa eräs kullankaivaja oli majaillut yli 20 vuoden ajan. Nyt asumattomana olevan kämpän tulisijan reunalla oli joku aiemmista kävijöistä jättänyt kortin, jossa oli aikaan ja paikkaan erinomaisesti sopiva mietelause:

”Kesti kauan kunnes lopetin kilpajuoksun elämän kanssa.

Ymmärsin, että hitaamminkin pääsee perille ja ehtiipä vielä

nähdä maisemankin, jossa kulkee.”

Kun kultareitillä ei ollut tulipaikkaa niin ryhmä siirtyi Lutto-ojan törmälle Kummituskämpän maastoon, jossa tulisteltiin ja keiteltiin nokipannukahvit. Samoilla tulilla oli myös pieni joukko porilaisia, joiden seurassa viihdyimme tovin ihmetellen toistemme outoja puheenparsia ja murresanoja.

Tunturissa oli sattunut haaveri eräälle osallistujalle, joka halusi lähteä kaverinsa kanssa kaksin patikoimaan. Hän oli kaatunut ja satuttanut ranteensa ja peukalonsa. Kaatunut henkilö oli itse sitä mieltä, että tapaturma ei aiheuta toimenpiteitä. Tukiside ranteeseen kuitenkin käärittiin fysioterapiaopettajan toimesta ja sovittiin, että rannetta käydään näyttämässä seuraavan päivän retkellä Ivalon terveyskeskuksessa. Näin toimittiin ja potilas jäi hoitoon retkien ajaksi. Ranteesta löytyi murtuma röntgenkuvassa. Se kipsattiin ja potilas poimittiin retken paluumatkalla mukaan. Tällä hetkellä hän on jo parantelemassa rannettaan Teneriffalla, josta palaa vasta muuttolintujen aikaan keväällä.

Perjantai 20.9.2019           

Aamiainen hotelleissa, jonka jälkeen aloitimme Inarin retken. Inarissa oli mahdollisuus tutustua Saamelaismuseo Siidan näyttelyihin sekä ja Saamelaiskulttuurikeskus Sajokseen. Myös ostoksien tekoon jäi aikaa niille, jotka jäivät Inariin.

Niille, jotka olivat jo aiemmin vierailleet edellä mainituissa kohteissa, järjestettiin mahdollisuus käydä Pielpajärven erämaakirkolla. Bussi veikin noin kymmenen hengen ryhmän kivikkoisen ja muhkuraisen polun alkupäähän ja nouti heidät takaisin sovittuna aikana. Edestakainen, yhteismitaltaan noin 9 kilometrin reitti oli vaikuttava. Toinen toistaan suurempia irtolohkareita oli ”nakeltu” kangasmaastoon ikimännikön joukkoon. Osa männyistä oli jo keloutunut ja hopeanharmaiden kelojen rungot olivat tiuhaan kiertyneitä.

Kuva 10. Yksi siirtolohkareista reitin varrella (Kuva: Pekka Laakkonen)

Polku polveili kangasmaastossa poiketen pitkiksi taipaleiksi vesistöjen rannoille. Ehkä koko viikon paras ruska nähtiin tämän reitin varrella.

Erämaakirkko oli vaikuttava näky pienen aukean reunassa kumpareella. Kirkkoon pääsi tutustumaan ja valoakin saatiin avatusta oviaukosta riittämiin. Harras tunnelma valtasi kirkossa kävijät.

Kuva 11. Pielpajärven erämaakirkko. (Kuva: Pekka Laakkonen)

Kirkon sakastiin oli jätetty paperilappu, jossa luki seuraavasti:

”Haluan varata tämän kirkon kaverilleni Satu J:lle hääkirkoksi 15.8.2020.

Sulho vain puuttuu vielä, mutta on tässä aikaa…

puh 044 xxx xxxx.”

Paluumatkalla pysähdyttiin pienelle lepotauolle Pielpajärven rannan kämppään paikalle, jossa on aikanaan sijainnut kirkkoherran asumus.

Osa ryhmästä matkasi maksulliselle retkelle Inarin porotilalle, jossa tilan nuori isäntä kertoi porotaloudesta ja poronhoidosta. Tutustujat saivat myös kokeille suopungin heittoa ja juoda päiväkahvit.

Kun koko ryhmä oli saatu bussiin, suunnattiin Saariselälle. Matkan aikana pysähdyimme Karhunpesäkivellä, jota pidetään Suomen suurimpana siirtolohkareena.

Lauantai 21.9.2019            

Aamiaisen jälkeen suuntasimme yhteiskuljetuksen Kaunispään laelle. Valitettavasti sumu peitti näkymät joka suuntaan ja näkötornin kaiteille merkityt tunturit jäivät sen peittoon. Tämän kohteen anti rajoittui matkamuistomyymälästä tehtyihin ostoksiin.

Kuva 12. Talvea ennustava näkymä Kaunispään näkötornista. (Kuvaaja Reima Ovaskainen)

Sitten ajettiin Kiilopäälle, jossa porukka jakautui ennalta suunnitellusti useaan ryhmään.

Yksi ryhmistä kapusi Kiilopäälle uusia portaita myöten, osa heistä jatkoi siitä Luulammelle, josta Rumankurun kautta Saariselälle. Osa tästä ryhmästä palasi takaisin ja siirtyi bussilla Laanilaan, josta patikoivat Saariselälle. Jotkut matkasivat bussilla Laanilaan ja kävelivät siitä majoituksiin. Yksi ryhmistä lähti Ahopäiden yli jatkaen Vävypään ja Eetunkurun välistä vanhalle Rumakurun kämpälle. Rumakurun uuden kämpän edustalla vietetyn kahvihetken jälkeen ryhmä jatkoi Saariselälle.

Kuva 13. Näkymä etelään Sompion luonnonpuiston suuntaan ja Pyhille Nattasille. (Kuvaaja Kari Varonen)

Kuva 14. Rumakuru on nimensä veroinen. (Kuvaaja Reima Ovaskainen.)

Pari heistä koukkasi vielä Iisakkipään huipulle, laskeutuen sitten hotellille. Ja vielä yksi ryhmä käveli Ahopäitten yli ja valaistulle latu-uralle ja siitä majoituksiin. Kun yöllä oli satanut hieman lunta, olivat Ahopään luiskat kalliopinnat liukkaita ja eräs retkeläinen oli kompastunut ja kaatunut niin, että silmänympäristöt olivat vaihtaneet väriä seuraavana aamuna. Myös nenästä vuotaneen veren tyrehdyttämiseen oli käytetty sitä vähäistä lunta maastosta. Kyseinen henkilö ei halunnut käyttää tarjottua mahdollisuutta käydä lääkärissä, vaan koki tapahtuneen vaurion itse vähäpätöiseksi.

Tuona päivänä oli tarjolla monipuolisin retkitarjonta ja matkaa kertyi ryhmästä ja reitinvalinnasta riippuen 4-16 km. 

Saariselän ympäristön reitit löytyvät linkistä: https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Esitteet/saariselka-maastopyorailyopas.pdf

Sunnuntai 22.9.2019      

Aamiaisen jälkeen jätimme jäähyväiset Saamenmaalle ja kotimatka alkoi.         

Reitti kulki Sodankylän ja Rovaniemen kautta Vuokattiin. Tauot pidetiin Napapiirillä, Pudasjärvellä ja Nurmeksessa. Lounastauko tosi ruuhkaisella Pudasjärven ABC:llä

12 tuntia kestäneen bussimatkan jälkeen saavuimme Joensuuhun kello 20.30, josta osa matkustajista jatkoi toisen kuljettajan kyydissä eteenpäin, viimeiset Savonlinnaan saakka.

Retki oli kokonaisuudessaan antoisa, mutta sekä kuljettajalle ja matkanjohtajalle työteliäs ja raskas. Tavoitteena oli tarjota mahdollisimman monelle halujensa liikkumiskykynsä suuntaisia vaihtoehtoja. Tämä onnistuikin hyvin, josta iso kiitos lankeaa kuljettajallemme Timo Tiaiselle, hän osallistui vaelluksiin aina, kun bussinkuljetus sen salli. Kiitos myös reiteillä apuna ja tukena toimineille ryhmään kuuluneille kokeneille kulkijoille. Heistä mainittakoon tässä Reima Ovaskainen, Risto Savolainen ja Kari Varonen.

Siirtymämatkoilla retkeläiset saivat tietoa matkan varren kohteista ja erikoisuuksista. Yhdessä pohdittiin kultaryntäyksiä, Lapin sodan tapahtumia, matkailua ja ympäristöasioita. Ilahduttavan monet rohkaistuivat jakamaan kokemuksiaan ja hauskoja tarinoita mikrofonin avulla koko bussin matkustajajoukolle.

Matka-Kososen henkilökunta oli hoitanut mallikkaasti majoitukset, ruokailut ja sopinut tutustumiskohteista. Nämä murheet olivat pois matkajohtajan harteilta ja hän voi keskittyä reittien suunnitteluun ja eri vaihtoehtojen puntarointiin. Toki kuljettajamme totesi, että matkanjohtajan mukanaolo helpottaa hänen työtään monilta osin esim. majoitusten ja matkalla tapahtuvien pysähdysten yhteydessä.

Tämän kokemuksen perusteella voin lämpimästi suositella yhteistyön jatkamista ja kehittämistä. Uskoisin hyödyn yhteistyöstä olevan molemmille osapuolille hedelmällistä.

Eräs rouva oli kirjoittanut paluumatkalla lyhyen, runonmittaan muotoillun retkikuvauksen ja sain luvan kirjata sen matkakertomukseen.

”Runon tässä rustasin

ruskamatkalla matkasin

väriloistoa ihaillen 

porolaumoja väistellen

Timo tii Tiainen turvallisesti kuljetti, autoa ohjaili.

Onnen Pekka opastaen tarinat kivat kertoili.

Pian on matka loppu ja kotiin on jo hoppu.”

Kuva 15.

Yhteystiedot:

Matka-Kosonen / Linja-autoliike S. Kosonen Oy

Jukolankatu 18, 80160 Joensuu puh. 013-221 365, 040-769 8201

 www.matka-kosonen.fi        joensuu@matka-kosonen.fi

Joensuun Latu

pekka1.laakkonen@gmail.com  puh. 0500 192469