Lepakkoretki illalla Kuhasalossa 23.8.2019

Lepakot ovat yleensä pienikokoisia, öiseen aikaan lentäviä nisäkkäitä, joista useat suuntaavat kaikuluotauksen avulla ja nukkuvat pää alaspäin.

Lähdemme Kuhasaloon tutkimaan, löytyykö niitä lepakkoasiantuntija Helena Haakanan johdattelemana. Elokuu on paras aika lepakkohavainnoille ja maastoon kannattaa lähteä vasta auringonlaskun vaiheilla. Lepakot eivät lentele sateessa, mutta siinä tapauksessa menemme Kuhamajalle ja juttelemme siellä lepakoista.

Kokoonnumme Kuhasalon parkkipaikalla tien päässä klo 21. Retki kestää 1 - 2 tuntia. Retki on tarkoitettu vain Ladun jäsenille. Sille ei tarvitse ilmoittautua ja se on maksuton.

Tasku- tai otsalamppu on hyvä olla mukana, mutta muita erityisempiä varusteita ei tarvita.

Lisätiedot: Liisa Oura, liisa.oura@gmail.com tai p. 040 829 4239

Hiippailua pimeässä lepakkoretkellä

 

Lepakoita bongattiin Kuhasalon kuusikossa Joen yössä. Ennuste lupasi runsasta sadetta, mutta onneksemme iltayö oli kuiva, ja lepakoita säntäili editsemme ja ylitsemme. Kuunneltiin ja katseltiin (ihan totta!) niiden ääniä detektoreilla. Asiantuntijana oli Helena Haakana. Mitä opittiin?

Kaikki Suomen lepakot ovat hyönteissyöjiä. Hyttyset ovat niille hyvää ravintoa. Lepakot voivat elää 30-vuotiaiksi. Niiden levinneisyys ja runsaus on paljolti arvoitus. Osa lepakoista muuttaa talveksi satoja kilometrejä etelään aina Keski-Eurooppaan asti. Kuhasalossa on havaittu yksi harvinaisimmista lajeista, pikkulepakko. Kunkin lepakkolajin kaikuluotausääni on omanlaisensa. Lepakkoäiti saa vain yhden poikasen ja imettää sitä pari viikkoa. Sitten poikasen on pyydystettävä oma ruokansa. Ainakin viiksisiippoja ja pohjanlepakko havaittiin.