KARHUNKIERROS  7.-11.6.2021

Joensuun Latu 70 vuotta juhlavaellus

Maanantai 7.6.
Klo 6 maanantaiaamuna starttaa Joensuusta täysi bussilastillinen iloisia retkeilijöitä kohti Kuusamoa. Säätiedotus on luvannut ajankohtaan nähden harvinaisen lämmintä ja aurinkoista säätä koko viikolle, joten odotukset niin päiväretkeilijöllä kuin Karhunkierroksen
rinkkavaelluselle lähtijöilläkin ovat korkealla.
Kun päiväretkelijät on saateltu Kuusamossa majapaikkoihin ja osa Kiutakönkään maisemia ihailemaan, poimittu Rukalta mukaan vaellusporukan Tampereen vahvistukset ja tehty vielä viimeiset evästäydennykset kaupasta, 13 hengen vaellusporukkamme saapuu
viimein Ristikallion lähtöpisteelle ja iltapatkointi kohti ensimmäistä etappia, Taivalköngästä, saattoi alkaa. Jo tämä n. 10 km lämmittely tarjoili upeita maisemia mm. Ristikalliolla ja Puikkokämpällä. Taivalkönkäälle saavuttaessa piti hetki etsiskellä sopivia teltanpaikkoja,
sillä paikan oli todennut loistavaksi yöpymispaikaksi moni muukin ja tämä on myös kohta, jossa vaihtoehtoist en aloituspisteiden polut yhtyvät. Hyvät telttapaikat ja jopa maisemamajoitukset löytyivät lopulta kaikille.

Tiistai 8.6.
Tiistai-aamu valkeni kauniina ja aamupuuron jälkeen pakkasimme  ripeästi rinkkamme,täytimme juomapullomme ja lähdimme tarpomaan Oulankajokea seuraillen kohti Kiutaköngästä. Oulankajoen maisemat olivat kyllä mahtavat! Vaikka patikoidessa tuli helteisessä kelissä kuuma, niin sopivin juomatauoin matkaa rytmittäessä ja maisemia
ihaillessa ei tullut mieleenkään valittaa.Saavuimme Oulangan  luontokeskukselle sopvasti lounasaikaan ja jo ennakkoon olimme
sopineet nauttivamme Joensuun Ladun merkkivuoden kunniaksi juhlalounaan ihan pöydän ääressä ja posliinilautasilta. Kylläpä olikin hyvää lohikeittoa! Jäätelö jälkiruuaksi oli tällä säällä ihan luksusta.Vaikka lounastauko vähän venähtikin, niin se soi hyvän lepohetken ja antoi virtaa loppupäivän puserrukselle. Kiutakönkään kuohuja ja punaisia kallioita ihailtuamme jatkoimme edelleen jokea seuraillen kohti Ansakämppää. Ansakämpällä pystytimme leirimme ylös joentöyräälle, josta oli jälleen upeat maisemat. Vedenhaku, vessa-reissut ja iltauinnit vaativat pientä porrasreippailua alas rantaan, mutta se oli pieni hinta maisemista. Ansakämpän tuvan vieressä oli myös vähän ruuhkaisempaa ja epäilimme myös itikoiden koituvan siellä kiusaksi. Täytyy kyllä tässä yhteydessä mainita,että itikoiden vähyys koko viikon ajan oli todella positiivinen yllätys!


Keskiviikko 9.6.
Keskiviikkona jätimme hyvästit Oulankajoelle ja otimme suunnan kohti Jussinkämppää. Polku tarjosi metsäisempiä maisemia ja hieman rinkkojen kanssa taiteiluakin puunrunkojen yli ja ali. Ensimmäinen porohavaintokin saatiin, tosin tämä Petteri oli kohdannut maallisen
tiensä pään ja matkannut kohti autuaampa jäkälämaita. Kulmakopuron kohdalla löytyi vanha tukkien uittopaikka, mutta uitto ei ollut onnistunut ja tukit jääneet niille sijoilleen. Jussinkämpällä oli lounas- ja uintitauon paikka. Vaikka oli vielä alkukesä eikä kesälomakausi vielä vilkkaimmillaan, niin muitakin retkeilijöitä oli mukavasti liikkeellä.
Korona-aika on selkeästi lisännyt retkeilijöiden määrää, mutta hyvin tuonne poluille mahtui patikoimaan, mitään ruuhkia ei todellakaan ollut. Tauko – ja varsinkin yöpymispaikoilla piti kyllä varautua siihen, että muitakin matkaajia on ja telttapaikkaa pitää hetken etsiskellä.

Mukava oli havaita nuorten kaveriporukoiden ja retkeilevien perheiden määrä. Ainakaan tällä reissulla ei lehdissä eikä some-palstoilla kerrottuja ikäviä lieveilmiöitä juuri ollut, kaikki näyttivät olevan hyvällä asenteella liikkeellä. Yhdet tulet metsäpalovaroituksen aikaan havaittiin ja siitä huomautettaessa oli suhtautuminen asiallista.

Iltapävällä saavuimme uusiin upeisiin jokimaisemiin. Kitkanjoen vartta seuraileva polku oli paikoin hieman haastavakulkuinen, mutta miten kaunis! Illan tullen saavuimme kohtaan, jossa Karhunkierros kohtaa Pienen Karhunkerroksen. Tätä edelsi päivän urheiluosuus, kun polku alkoi nousta reippaasti ja nostaa sykettä. Lisähaastetta toivat ensimmäiset mäkärähavainnot ja yksi ja toinen alkoi kaivella verkkohattuja esiin.Yöpymispakaksi valikoitui Harrisuvanto mäkäräisistä huolimatta, sillä kilometrit olivat kaikkien mielestä
tulleet siltä pävältä täyteen. Onneksi mäkäräisetkin katosivat illan edetessä jonnekin, joten iltaruokailu sujui ihan leppoisasti.


Torstai 10.6.
Torstaina jatkoimme Pientä Karhunkierrosta pitkin kohti Siilastupaa ja Jyrävän koskimaisemia. Maisemat taas kerran huikeat! Aallokkokoskella ihailimme vielä Kitkajoen mahtavia koskia ja rohkeita koskenlaskjoita, kunnes Karhunkierros erkani Pieneltä Karhun-kierrokselta. Tästä alkoi ehkä myös maisemallisesti vaatimattomin osuus. Toki laavulla evästauolla kohtasimme nyt eläviäkin poroja, mutta olivat sen verran vikkeliä, ettei kuvia saatu. Iltapävällä saavuimme Porontimajoelle. Täällä kahvitauko venyi yli tunnin mittaiseksi, sillä torstai oli varmasti viikon kuumin pävä ja vilvoittava koski houkutteli
vapauttamaan jalat vaelluskengistä ja uittamaan varpaita vedessä. Paikka oli lisäksi tosikaunis ja kosken päällä sijaitseva tupa ainutlaatuinen. Olisipa hauska yöpymispaikka!
Matkaa oli kuitenkin jatkettava, sillä kilometrejä oli vielä reipaasti jäljellä ja perjantaina yritettävä ehtiä kotimatkalle.
Saavuttuamme Isokuikkalammelle, oli tehtävä tiukka päätös: jäämmekö yöksi tänne vai jatkammeko vielä muutaman kilometrin. Helle oli verottanut vauhtia ja voimia sen verran, että Karhunkierroksen loppuun saattaminen Rukalle asti alkoi näyttää epätodennäköiseltä,
kun bussikyydin aikataulu toi omat rajoitteensa. Niinpä pystytimme teltat, latoimme trangiat tulille ja pulahdimme uimaan.


Perjantai 11.6.
Viimeinen vaelluspäivä! Suuntasimme kohti Konttaista. Nousu vaaralle ei ollutkaan niin raskas, kuin olimme pelänneet, mutta koska joka tapauksessa emme millään olisi ehtineet aikataulurajoitteista johtuen enää kiivetä loppumatkan ja koko Karhunkierroksen haastavimpia nousuja Valtavaaralle ja Rukalle, pidimme Konttaisen huipulla reilun
mittaisen lounastauon maisemia ihaillen ennen kuin aloitimme laskeutumisen kohti pysäköintialuetta.
Koska Karhunkierros jäi tällä kertaa hieman vajaaksi ja asia joitakin meistä ehkä vähän kismittämään, niin toivottavasti näihin maisemiin pääsee vielä joskus palaamaan. Turhaan ei Karhunkierros ole niin suosittu ja ylistetty reitti, maisemat olivat vaihtelevia ja todella
kauniita. Sääkin näytti meille parhaat puolensa ja vaikka kuumuus olikin ehkä välillä hieman uuvuttavaa, niin mieluummin sitä retkeilee auringonpaisteessa kuin kaatosateessa. Ladun retkillä onsitä paitsi aina mukavaa porukkaa, joiden kanssa on huippukivaa taivaltaa! 

Kiitos kaikille kanssapatikoijille sekä retken vetäjille Tuulalle ja Arjalle.