Lappia pyöräillen 14. - 21.8.

Kolaripyöräilyä - Lappia pyöräillen

Joensuun seudulta ja Juuasta lähti seitsemän latulaista varhain lauantaiaamuna 14.8. kohti pohjoista polkupyörät peräkärryssä. Perillä Äkäslompolossa odottivat karvaiset alkuasukkaat ja hyvin varusteltu majapaikka. Retken vetäjänä ja toisena kuljettajana toimi Raittilan Ilkka.

1. päivä (su)

Autossa istutun päivän jälkeen piti päästä kunnon pyörälenkille. Edellisenä iltana oli karttoja tutkien valittu noin 50 km:n lenkki Äkäslompolo - Ylläsjärvi – Hannukainen – Äkäslompolo. Pohjois-Karjalan vaaroilta hankitut pyöräilylihakset olivat tarpeen heti alkajaisiksi, kun kipusimme luontokeskus Kellokkaalle ja jatkoimme sieltä maisematietä kohti Ylläsjärveä. Osa porukasta oli ennestään tuttuja keskenään ja viimeistään ensimmäisen ajopäivän aikana tutustuttiin.

Illansuussa Ilkka vei meidät katsomaan Kuerlinkat-nimisiä putouksia. Kummallinen, saamelaisperäinen nimi tarkoittaa Taimenputouksia. Kuerlinkoille ei ole maastossa opasteita, joten opasta tarvittiin. Pyöräilykilometrejä ensimmäiselle päivälle kertyi reilut 70 km. 

2. päivä (ma)

Kalustonamme ei ollut maastopyöriä, joten pysyttelimme enimmäkseen päällystetyillä teillä. Toisena päivänä tehtiin viikon pisin yhteinen pyörälenkki, 94 km, kun kiersimme Ylläksen seitsemän tunturin alueen Kuertunturia lukuun ottamatta, Äkäslompolosta Tiurajärvelle, sieltä Kittilän suuntaan ohi Aakenustunturin ja sitten Ylläsjärvelle. Maisematie ajettiin nyt toiseen suuntaan kuin edellisenä päivänä, nousu on tästä suunnasta jyrkempi eikä kevyen liikenteen väylää ole. Välillä huilaten, toinen toisiamme kirittäen ja kannustaen korkein kohta tavoitettiin.

3. päivä (ti)

Viikon ainoalle aurinkoiselle päivälle satutettiin Jerisjärven kierto ja nousu Särkitunturille, josta avautuu pysäyttävä näkymä Pallaksen suuntaan. 

Keimiöniemessä on Jerisjärvelle tulleiden kalastajien rakentamia kalapirttejä. Niitä on toistakymmentä ja vanhimmat nykyisistä pirteistä ovat 1700-luvulta. Kentällä oli hyvä vähän sulatella Tunturiporossa nautittua lounasta. 

Ilkka autoineen ja peräkärryineen helpotti pyöräilytaivalta niin, että osa porukasta matkasi Äkäslompolon ja Muotkavaaran välin joko meno- tai paluumatkalla autossa. Pyöräilykilometrejä kertyi 65 – noin 100 km.

4. päivä (ke)

Tihkuinen päivä ei houkutellut pyöräilyyn, joten päätimme lähteä jalkapatikassa tutustumaan Yllästunturin luontokeskuksen Kellokkaan näyttelyihin. Sieltä käsin kävelimme vielä Varkaankurun luontopolun. Päivän liikunta-annos: 15 kävelykilometriä.

Illalla tutkittiin tiiviisti seuraavan päivän sääennusteita: kävelläkö vai pyöräilläkö?

5. päivä (to)

Ja niinhän siinä sitten kävi, että porukka jakaantui: kaksi innokkainta kilometrikisailijaa lähti pyöräilemään ja me muut pyöräilimme vain Äkäshotellille asti ja siirryimme siitä jalkamiehiksi. Sumuisessa kelissä kiersimme Kellostapulin ja Kesänkijärven. Rakkakivikon keskellä kiittelimme helppokulkuista reittiä.

Pyöräilijöitä oli koetellut rengasrikko, mutta sinnikkäät pyöräilijät eivät taksikyytiin turvaudu.

6. päivä (pe) 

Viimeisenä päivänä pyöräilimme kahdessa into-/kuntoryhmässä. Eilisestä vajaaksi jääneestä pyöräilypäivästä suivaantuneet pyöräilijät polkaisivat satasen lenkin kiertämällä Jerisjärven uudestaan. Me muut pääsimme autokyydillä Kolariin, josta ajoimme rajajokea seuraillen Lappean kylään. Pysähdyimme ihmettelemään paikkaa, jossa Muonionjoki ja Tornionjoki yhtyvät ja katselimme hieman kaihoisasti Ruotsin suuntaan; sielläkin olisi käyty, jos korona ei olisi rajoittanut suunnitelmia.

Päivien sisältö ja sää vaihteli, mutta liikuntaa tuli riittävästi jokaiselle päivälle. Iltaisin nautittiin taitavien kokkien laatimasta päivällisestä, saunasta ja rennosta oleilusta. 

Teksti (ja kuvatkin yhtä lukuun ottamatta): Merja Mustonen