Kevään 2022 hiihtoviikko Länsi-Lapissa - Äkäslompolo

Äkäslompoloon oli ilmoittautunut 22 lähtijää, joista lähes kaikki majoittuivat hotelli Ylläskaltioon. Lauantaina kello 5.00 alkanut matka päättyi lähes minuutilleen majapaikkaamme matkanjohtaja Eila Partasen laatiman mainion aikataulun ja kuljettajana toimineen Hannu Härkösen ammattitaitoisen työn ansiosta. Matka sujui lumi- ja räntäsateisen sekä pilvisen sään vallitessa. Menopäivän illan hiihto tyrehtyi, kun aamulla kunnostetut ladut olivat ummessa runsaan lumisateen vuoksi.

Hotelli Ylläskaltion sijainti oli erinomainen ”seitsemän tunturin kylässä” Äkäslompolossa hiihtoa ja muita toimintoja ajatellen. Aamiainen ja päivällinen saivat kiitosta retkeilijöiltä, samoin ystävällinen henkilöstö. Jo ikääntynyt kiinteistö kaipaisi kipeästi kunnostusta ja fiksausta. 

Matkapäivää seuraavana päivänä hiihdon harrastajat kokoontuivat sovitusti hotellin eteen, josta lähdettiin tutustumaan lähiladuille.

Iloinen joukko hiihtäjiä valmiina ensimmäisen päivän tutustumisret-keen Ylläskaltion edustalla. Kuva Marjatta Partanen.

Kokenut Ylläksen kävijä Pekka Laakkonen lähti johdattamaan joukkoa. Laturisteyksissä pysähdyttiin tutkimaan opasviittoja, jotta kokonaisuus hahmottui ja rohkeus lähteä viikon omatoimisille hiihtoretkille lisääntyi. Pekka oli suunnitellut yhdessä hiihdettävän retken pituudeksi noin 10 kilometriä, mutta hyvä hiihtosää ja kunnostetut ladut innostivat ihmisiä ja monet sivakoivatkin heti kylmiltään lähes 30 kilometriä.

Osa Ylläkselle majoittuneista eivät suksille nousseet, he viettivät lomaansa muissa harrasteissa.

Seuraava isompi rutistus oli jo yli neljän vuosikymmenen ajan Ylläksen viikko-ohjelmaan kuuluva Myllyhiihto. Se hiihdetään aina keskiviikkoisin välillä Äkäslompolo-Äkäsmylly-Äkäslompolo. Aamuisin on mahdollista matkata Äkäsmyllylle maksullisella bussikuljetuksella, jota hyödynsimme ahtautumalla täpötäyteen bussiin, joka oli täynnä viimeistä seisomapaikkaa myöden.

Äkäsmyllyllä ihailimme hetken idyllistä myllyn miljöötä ja pientä koskea. 

Äkäsjoen ylittävä myllysilta. Kuva Marjatta Partanen.

Myllykahvila ei ollut tänä talvena avoinna ja mieli paloi laduille, jotka olivat edellisenä iltana erinomaisesti kunnostetut ja aurinkoisena aamuna hiihto niillä sujuikin keveästi ja vaivattomasti. Aurinko tosin pehmensi ladun melko nopeasti ja joillakin keliolosuhteiden muutos aiheutti suksien pito- tai luisto-ongelmia. Paluu Äkäslompoloon sujui omaan tahtiin eri reittejä ja taukopaikkoja hyödyntäen. Porukan kovakuntoisin kiersi omin voimin koko Myllyhiihdon lenkin. Hänelle hiihtokilometrejä kertyi viiden peninkulman verran.

Toinen perinteinen massatapahtuma, Aakenushiihto jätettiin väliin sääolosuhteista johtuen torstaina.

Monenlaista hiihtolenkkiä vaihtelevissa ja osin vaativissakin keliolosuhteissa sivakoitiin. Illallispöydässä koottiin päivän kokemuksia ja suunniteltiin seuraavan päivän reittivaihtoehtoja. Hyvin levätyn yön jälkeen aamiaisella suunnittelu jatkui ja laduille sekä päivän muihin harrasteisiin lähdettiin pieniin ryhmiin eriytyen. Joillakin ”monilajiharrastajilla” reitti ohjautui laduille, joiden varrella tai päätepisteessä sijaitsi geogätkö.

Hiihtoladut, niiden kunnossapito ja opasteet saivat kehuja osallistujilta. Ylläksen 330 kilometrin mittainen latuverkosto on keväällä hiihdettävissä molemmilla hiihtotavoilla. Siitä riitti reittejä ja latuosuuksia kaikille valittavaksi saakka. 

Majoituspaikassamme hotelli Ylläskaltiossa ei ollut ohjelmapalveluja, toki yhteistoiminta lähietäisyydellä sijaitsevan ”Pirtukirkon”, eli Äkäshotellin kanssa mahdollisti esim. saunomisen ja uima-altaan sekä kuntosalin käytön maksutta. Myös pirtukirkon tanssit huippuartisteineen toivat vaihtelua ja sisältöä vapaa-aikaan niissä viihtyville. Ylläskaltion erikoisuutena oli kuitenkin kolmesti viikossa pidetyt Bingo-illat. Ne kokosivat melko runsaasti osallistujia, joiden ikäjakauma oli murrosikäisistä alkaen jo eläkkeellä oleviin. Nämä tilaisuudet järjestettiin hotellin aulassa ja myös latulaisia osallistui niihin menestyksekkäästi. Lähtöpäivää edeltävän illan bingo pelattiin piha-alueella sijaitsevassa kodassa, josta osa meistä ”savustettiin” ulos. Kodan tulisijan nuotio tosiaan muodosti runsaasti savua, joka jäi pyörimään kotaan ja olo siellä muodostui tukalaksi.

Teksti: Pekka Laakkonen