Melontaa myötävirrassa 12.6.
Melottiin Paiholan kyläkahvilan rannasta Hasanniemeen. Idea retkestä saatiin viime vuonna kun melottiin lyhyempi matka Lehmon paikkeilta kajakkivajoille. Ajateltiin meloa seuraavaksi pitempi matka joella ja samalla tutustua ison sulkukanavan toimintaan. Kuurnan sulku on toinen isoista Pielisjoen suluista. Kiinnityttiin sekä automaattisesti laskeutuviin pollareihin että seinämän koukkuihin. Sulun ohjaus hoidetaan Joensuusta käsin, ja sulkumestari tarkkaili meitä kameran välityksellä. Olo oli kuin ammeessa, jonka pohjatappi oli aukaistu. Laskeutuminen seitsemän metriä alemmas sujui tosi helposti.
Melomalla on mainio mahdollisuus tarkkailla jokea, havaita lintuja ja katsella kaiken ikäisiä rakennuksia joita Pielisjoen varteen on vuosikymmenten aikana noussut. Ajatella myös Pielisjoen aikanaan mahtavia sahoja ja uittohistoriaa. Rantarakennuksissa on nyt tyylejä vanhoista hirsitaloista ja vaatimattomista saunoista jugendtyylin ja kartanoro- mantiikan ilmentymiin. Vesi oli korkealla. Koska laiturilla ei monin paikoin ollut pääsyä veden valtaamaa siltaa pitkin, kalalokki sai hautoa ihan rauhassa eräänkin laiturin päässä. Arppen kanavan kivet eivät haitanneet, mutta Utransaaren silta alitettiin liki päätä hipoen.
Meitä melojia oli yhdeksän ohjaajat mukaan lukien. Joensuun Ladun ja Joensuun Kauhojien yhteisillä melontaretkillähän on melojia kummastakin seurasta ja aika monta niitäkin, jotka ovat jäseniä kummassakin. Matkaa kertyi 26 kilometriä.
Liisa
Kuvat: Katri Tiainen, Katri Manninen ja Liisa Oura